Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voimme varmistaa että sivumme palvelevat sinua mahdollisimman hyvin. Mikäli jatkat muuttamatta asetuksia, oletamme sinun hyväksyvän evästeiden käytön sivustollamme. Yksityisyyskäytäntö | EvästekäytäntöOK, I understand

1919 – Kieltolaki ja uusia juomatuulia

Todellinen takaisku hotellien ravintolatoiminnalle oli kieltolain voimaantulo kesäkuussa 1919. Suomessa saatettiin voimaan kieltolaki, joka teki rangaistavaksi alkoholin valmistuksen, maahantuonnin ja myynnin sekä kuljetuksen ja varastossa pidon.

Kieltolain aikana kävi yhä selvemmäksi, ettei sen avulla toteutettaisi täysraittiutta. Salajuominen ja -kuljetus yleistyivät ja salakapakat menestyivät. Kämpissä, kuten useimmissa muissakin ravintoloissa ja kahviloissa, tarjoiltiin alkoholia, vaikka julkisuudessa muuta väitettiin. Vallitseva juoma oli niin sanottu kova tee, johon sekoitettiin puolet teetä, puolet spriitä sekä ripaus sokeria. Monissa paikoissa tarjottiin myös terästettyä kahvia ja “plöroa” eli muihin juomiin sekoitettua pirtua. Kabineteissa, valvovan katseen ulottumattomissa, alkoholi tarjoiltiin asianmukaisesti laseissa. Snapsina käytettiin juomaa, joka tehtiin spriistä, vedestä ja poltetusta sokerista – alkoholijuomat yritettiin saada sallitun pilsnerin sävyisiksi. Oli tavallista, että asiakkaat toivat omat juomat eli pirtua, jota sekoitettiin kahvin, teen tai muiden kevyiden juomien sekaan. 

Kämpin kaltaisissa tasokkaissa ravintoloissa oli tarjolla kunnollisia laittomia juomia, kuten konjakkia, viskiä, liköörejä ja viiniä. Niitä ravintolat saivat muun muassa kauppalaivaston palveluksessa olevilta, jotka myivät ulkomaisia alkoholijuomia ravintoloille tiskin alta. Laatu oli kieltolakivuosinakin Kämpin tae. Erityistä laatua voitiin tarjota diplomaattisella maaperällä eli hotellin ulkopuolisissa tarjoilutehtävissä. Kämpin hovimestarin Thor Blomin mieleen jäi italialaiselle taistelualukselle toimitettu 800 hengen kylmäillallinen kieltolain alkuvuosien aikaan. Tarjoilijat tulivat Kämpistä, ja Blom koulutti nopeaan tahtiin lisäksi joukon laivamatruuseja apumiehiksi. Suuret pöydät ja orkesterit sijoitettiin aluksen ylä- ja alakansille, ja tilat somistettiin kukin ja laakeripuin. Laivan peräkannelle sisustettiin baari. Välimerellisiä viinejä ja Monte Bello -samppanjaa tarjoiltiin, oltiinhan aluksella Italian maaperällä. Seurasi loistelias juhla, jonka osanottajat edustivat Suomen korkeinta virkamies- ja sotilasjohtoa, kunniavieraana kenraali G. Mannerheim. Daamit olivat tunnettuja seurapiirikasvoja, ja tunnelma nousi huippuunsa, kun laivan juhlavalaistus pantiin yöllä päälle. Alus loisti Kruunuvuorenselällä kuin "satulinna”, muisteli Blom myöhemmin.

Hotellin tarjoilutiloissa jalojen juomien kulutus supistui kieltolakivuosina, sillä vain varakkaimmilla oli mahdollisuus niiden nauttimiseen. Kieltolain ajasta Kämp selvisi kuitenkin vähäisillä takaiskuilla. Vain kerran viranomaistarkastajien tehoisku onnistui, ja seurauksena oli huomattava mediamyräkkä. Syksyllä 1926 tarkastajat löysivät hotellin remontissa olleesta huoneesta numero 34 kaikkiaan 137 pulloa virolaista spriitä; Viro oli Suomen tärkein salakuljetetun alkoholin lähtömaa. Asia meni poliisitutkintaan, ja useita henkilöitä kuulusteltiin. Sanomalehdet herkuttelivat jutuilla. Hotellinjohtaja Weman vakuutti syyttömyyttään ja vetosi siihen, että oli ollut tapauksen sattuessa ulkomaanmatkalla. Lopulta hovimestari Törnberg ja tarjoilija Mäenpää ilmoittautuivat syyllisiksi alkoholin hallussapitoon ja laittomaan myyntiin. Virkaintoinen ja raitis Suomi rankaisi heti. Maaherran päätöksellä Kämpin ravintola suljettiin kahden kuukauden ajaksi. 

"Alus loisti Kruunuvuorenselällä kuin satulinna."

Hovimestari Thor Blom

Tarinat ovat koottu Laura Kolben kirjasta Kämp – Hotelli ja sen kaupunki (2015). Osta oma kirjasi hotellin vastaanotosta.